Tiede ja taide ne yhteen soppii
Tieteen ja taiteen yhteistyö on kiinnostanut ja innostanut meitä SAVilaisia jo pitkään. Kollektiivin jäsenistä erityisesti Maikki Rantala on kunnostautunut tällä saralla. Maikki aloitti vuonna 2019 yhteistyön Helsingin yliopiston ilmakehätutkijoiden kanssa, jonka tuloksena Helsinginkadulle syntyi ilmastokriisiin liittyvää tutkimustietoa visualisoivaa katutaidetta niin Maikin kuin tutkijoidenkin toteuttamana.
Sama tematiikka on jatkunut hänen katutaiteessaan, esimerkiksi muraalissa Keran halleilla. Street Art Vantaa on viimeisten kahden vuoden aikana tehnyt jatkuvaa yhteistyötä Vantaan kaupunginmuseon ja Vantaa-seuran kanssa yhdistäen katutaidetta ja arkeologiaa. Olemme järjestäneet yhteisiä kävelyitä, joissa Jesse kertoo Myyrmäen katutaiteesta ja kaupunginmuseon arkeologi Andreas Koivisto alueen historiasta. Katutaidetriennaalin yhteydessä maalasimme Husbacka II -muraalin, jossa tuomme visuaalisesti esille Myyrmäen kivikautta. Haaveenamme on tulevaisuudessa toteuttaa rohkea ja kokeellinen katutaiteen ja arkeologian yhteistyöprojekti, jossa pohditaan taiteen mahdollisuuksia sekä tieteellisen tiedon popularisoinnissa että sen tuottajana.
“Triennaali oli mahtava tilaisuus pohtia tieteen ja taiteen yhteistyötä sekä kutsua mukaan joku tällä rajapinnalla taiteileva tekijä.”
Tieteellinen tutkimus auttaa myös meitä katutaiteilijoita eteenpäin omassa työssämme ja ihan jo inspiraation lisäksi esimerkiksi maalien ympäristövaikutusten tutkimustulokset heittävät meille haasteita pohtiessamme työmme tulevaisuutta. Triennaali oli mahtava tilaisuus pohtia tieteen ja taiteen yhteistyötä sekä kutsua mukaan joku tällä rajapinnalla taiteileva tekijä. Saimme suureksi iloksemme mukaan taiteilija-tutkija Sonja Salomäen, joka tekee parhaillaan Lapin yliopistossa väitöskirjaansa taideaktivismin potentiaalisesta vaikuttavuudesta. Triennaalissa Sonja maalasi luonnonmaaleilla teoksen “Pyöreän seinän herrasväki”, jossa hän käsittelee eläintuotannon ilmastokuormitusta. Kysyimme Sonjalta tieteen ja taiteen yhteisistä mahdollisuuksista.
Kuva: Jesse Pasanen
Mitä ajatuksia sinulla on taiteen roolista ja potentiaalista tieteellisen tiedon popularisoinnissa?
“Ajattelen tieteellistä tietoa yhtenä aiheena, joka voi inspiroida taiteen tekemiseen. Joku tekee taidetta vaikeasta isäsuhteestaan, joku pyrkii vitsimäisiin oivalluksiin, joku haluaa shokeerata tai häikäistä taituruudella, joku ehkä kokee olevansa kanavana jollekin ylimaalliselle taiteen hengelle joka tuottaa puhdasta taidetta.
Puhun omasta tutkimusaiheestani, eli taiteen ja ilmastonmuutoksen yhdistämisestä. Taidetta voi halutessaan ajatella keinona popularisoida tunnetasolla vaikeasti hyväksyttävää/sulatettavaa tieteellistä aihetta kuten ilmastonmuutosta ja ekokriisiä, joihin liittyy paljon pelkoa, torjuntaa ja ahdistusta. Taide voi pehmentää viestiä ja tunkeutua mahdollisen suojapanssarin tai turtuneisuuden läpi. Toki taiteen keinoin voi popularisoida mitä hyvänsä tieteellistä tietoa, kunhan taiteilija tuntee aiheen omakseen tai suoranaista paloa siihen. Ilman henkilökohtaista kiinnostusta ja paneutumista ei synny kiinnostavaa tai hyvää taidetta.”
Miten koet väitöskirjatutkijana, että taidetta olisi hedelmällisintä hyödyntää tieteellisen tiedon välittämisessä tai visualisoinnissa suurelle yleisölle?
“Kaupungit ja kunnat voisivat esimerkiksi tilata julkisen taiteen teoksia ja yhteisötaideteoksia, jotka käsittelevät tieteellistä tietoa ja jossa päästäisiin laajasti käsittelemään aihetta yhteisöllisesti. Itse ajattelen edelleen tässäkin tapauksessa aiheena ilmastonmuutosta.
Toki kaikenlaiselle taiteelle pitää olla sijaa ja tilaa. Taiteen vapaus tarkoittaa mulle sitä, että kukin taiteilija saa tehdä sellaista taidetta kuin haluaa ja hyväksi kokee.
Jos ajatellaan todella suuria yleisöjä, tulee mieleen Hollywoodin viihdekoneisto ja ylipäätään viihdeteollisuus, myös Suomessa ja Euroopassa. Hollywood on kylmän sodan aikana ollut kunnon propagandatehdas ja edelleen se pönkittää tietynlaista elämäntapaa ja olemisen tapaa; viihteessä kulutus elämäntapana on maailmantilanteen kanssa ristiriitaisesti voimissaan.
Ilmastonmuutos/ ekokriisi-teemasta tulee mieleen että, dystopiasarjoja on tehty järkyttävät määrät. Olisi aika tehdä sarjoja ja elokuvia, joissa jollakin tavalla kuvitellaan parempaa tulevaisuutta ja haetaan tarvittava draaman kaari jostain muualta kuin dystopiakuvastosta, joka saattaa aiheuttaa lamaannusta. Olisi aika päivittää myös elokuvien/sarjojen ihmiskuvaa/sankarikuvaa.”
Kuva: Jesse Pasanen
Mitä ajattelet katutaiteesta ja mitä toiveita sinulla on katutaiteen tulevaisuudelle?
“Katutaide on parhaimmillaan ilahduttavaa ja piristävää tai hyvällä tavalla häiritsevää. Ajattelen katutaiteeksi kaikkea taidetta mitä tapahtuu/näkyy kadulla, tilapäisesti tai pysyvästi.
Mun mielestä isojen asuinalueiden seinäpintoihin liittyen kannattaisi enemmän pohtia miten joku muraali tms. sopii tiettyyn paikkaan ja arkkitehtuuriin, sen muotoihin, väreiihin ja kerroksiin, aikakauteen jne. myös valoon ja vuodenaikoihin. Voi tietenkin myös olla, että jollain alueella ei kerta kaikkiaan ole mitään yhtenäistyyliä tai varjeltavaa, vain seiniä, jotka huutavat jotain muuta kuin tasaista tylsää väripintaa tai betonia ja silloin ehkä mikä hyvänsä sopii.
Mun mielestä pysyvälle katutaiteelle päivittäin altistuvia, eli todennäköisesti jonkun tietyn alueen asukkaita, pitää kuunnella, edes jossain määrin. Voi tietenkin, olla ettei kaikkia edes kiinnosta tai ole mitään mielipidettä. Olen itse asunut Itä-Pasilassa 2008- 2020 ja en pidä kaikkea sinne viime vuosina tehtyä onnistuneena. Toki tiedän myös miten mahdotonta on miellyttää kaikkia.
Toivon, että katutaide tulee elämään ja voimaan hyvin! Toivottavasti värin, pienten ja isojen hyvien nyrjähdyksien toteuttaminen harmaaseen arkeen olisi tulevaisuudessa helpompaa.”
Miten se, että olet sekä taiteilija että tutkija vaikuttaa taiteelliseen työskentelyysi?
“Se vaikuttaa erityisesti tutkimukseen liittyvään taiteelliseen työskentelyyn. Yritän prosessoida omaa tutkimusaihettani taiteellisesti, osana tutkimusta. Aion etsiä enemmän tietoa käsillätekemisen ja ajattelun yhteyksistä.
Tutkimusprosessin myötä olen lukenut paljon taiteen teoriaa ja myös käytäntöteoriaa, joka oikeastaan kyseenalaistaa intuition ja vaistonvaraisuuden. Uskoisin, että pystyn myös poissulkemaan asioita, olemaan aktiiivisesti ajattelematta. Tottakai myös unohdan ihan järkyttävän paljon kaikkea. Mutta yleisesti uppoudun helposti ja seuraan jotain hasardeja suunnittelemattomia asioita. Olen hyvä jumittaja!”
Voiko taiteella oikeasti vaikuttaa mihinkään?
“Taiteella voi vaikuttaa ja on vaikutettu aikojen saatossa paljon. Taiteella on pönkitetty valtaa ja taidetta on käytetty vallankumouksissa, enemmän tai vähemmän onnistuneesti.
Taide voi vaikuttaa myös rahan ja julkisuuden, myös taiteilijan persoonan ja sanomisten/tekemisten kautta.
Musiikki vaikuttaa mielialoihin ja ajatteluun, erilaiset musiikkilajit vaikuttavat eri tavoilla, samoin värit ja muodot, kuvat ylipäätään. Tietenkin myös sanat. Tai vaikka sanojen ja kuvien yhdistelmät. Uskoisin, että lähes kaikilla ihmisillä on johonkin taiteen lajiin liittyvä haltioitumisen kokemus. Joillakuilla on enemmän kapasiteettiä vaikuttua, inspiroitua ja eläytyä, joillakin vähemmän.
Meihin vaikutetaan kokoajan mainonnan kautta, samoilla keinoilla, jotka ilmenevät myös taiteessa; värein, muodoin, mielikuvin, rinnastuksin, sävelin, hajuin jne. olisi kummallista ajatella, (että mainontaan ja markkinointiin liittymättömät) taiteelliset keinot ja taide eivät voisi vaikuttaa. Mainontaa pidetään itsestään selvänä ja arkeen kuuluvana, mutta todellisuudessa meihin ihmisiin yritetään vaikuttaa koko ajan joka puolella kaupunkitilassa ja medioiden välityksellä.
Taiteella on lisäksi hyvinvointivaikutuksia / pahoinvointia ehkäiseviä vaikutuksia - mikä näkyi hyvin korona-ajan henkisenä lamaannuksena ja nyt suurena helpotuksena, kun elävää taidetta voi jälleen kokea ja käydä tapahtumissa. Eri taidemuodot, sosiaalisuus ja elämä liittyvät toisiinsa.
Riippuu myös siitä mitä vaikuttamisella tarkoitetaan. Tutkittuja tuloksia ja pitkäaikaisseurantaa? Taiteen pitkäaikaisvaikutuksista puuttuu ilmeisesti edelleenkin tutkimusta.
Omasta mielestäni jo puhuminen ja keskustelun herättäminen ovat vaikuttamista. Maalaus jonka tein Myyrinpuhoksen alikulkutunneliin sai aikaan paljon spontaaneja purkauksia, monesti maalauksen aiheeseen liittyen. Eräs mies puhui maaseutumuistoistaan ja eläinten teurastuksesta. Yksi nainen puhui eutanasiasta, eläinten nukuttamisesta, kärsimyksen lopettamisesta. Useampi ihminen puhui eläinten ja ihmisten tasavertaisuudesta. Näitä keskusteluja mun ja näiden tyyppien välillä ei olisi syntynyt ilman sitä maalausta. Taide voi olla kuin sää, joka kirvottaa vieraat ihmiset puhumaan toisilleen ja vaihtamaan ajatuksia. Jokaisessa keskustelussa tapahtuu jotain ja jotain liikahtaa.
En ollut ajatellut nimetä teosta ”pyöreän seinän herrasväeksi.” Itse asiassa luulin, että siitä tuli "pyöreän seinän konferenssi". Myös teosteksti perustui johonkin sattumanvaraisen puhetulvaan. Olisi ollut kiinnostavaa jättää maalaus nimeämättä ja sanoittamatta. Vaikka maalaus perustui yhteen tutkimukseni toiminnallisen osion teemaan "Eläintuotannon ilmastokuormitukseen", se lähti elämään omaa elämäänsä.”
Kuva: Jesse Pasanen
Kiitos Sonjalle sekä hänen teoksestaan että ajatuksistaan koskien tätä loputtoman kiinnostavaa aihetta! Toivottavasti tiemme kohtaavat uudestaan tulevaisuudessa, ehkä jopa eduskuntatalon portailla.
T. Essi