Munatemperaa asfaltilla ja kukkaistutuksia tienviittoina
Vantaan kaupunki sai HSL:n pienen apurahan nopeiden kokeilujen järjestämiseen ja pyysi SAV Taidekollektiivia mukaan toteuttamaan sitä. Tarkoituksena oli tehdä kukkaisia kävelyreittejä Martinlaaksoon ja Korsoon houkuttelemaan kävelijöitä juna-asemalta lähimpään puistoon. Reitin varrelle maalattiin katuun kukkia ja istutetaan myöhemmin syksyllä tulppaaneja. Tämä loi hauskan jatkumon, sillä katumaalaukset tehtiin loppukesästä ja sipulikukat istutetaan alkusyksystä eli kukat kukkivat vasta ensi keväänä. Katumaalaukset siis näkyivät heti, mutta tulevat katoamaan talven aikana aurauksen ja muun rasituksen takia ja korvautuvat keväällä elävillä kukkasilla.
“Maali kuluu vilkkaan käytön kohteissa lähes aina talven aikana pahasti pois.”
Katuun maalaaminen on kaikesta katutaiteesta Suomessa hankalinta, koska maali kuluu vilkkaan käytön kohteissa lähes aina talven aikana pahasti pois. Tämä johtuu tietysti kävelyn ja muun liikkumisen rasituksen lisäksi myös auraamisesta ja roudan ja (lumi)sateen kaltaisista sääolosuhteista vaakapinnalla. Tästä syystä katumaalaukseen tarkoitetun maalit ovat kaikkein myrkyllisimpien joukossa.
Pohdimme Jennin kanssa, että koska maalaukset joka tapauksessa kuluvat lähes kokonaan pois talven aikana, on parempi ettei tämän kokeilun seurauksena anneta myrkkymaalien irrota ja levitä ympäristöön vaan toteutamme maalaukset luonnonmaalilla. Projektin kokeileva henki antoi tähän hyvän mahdollisuuden, eikä maalin pysyvyydestä tarvinnut huolehtia yhtä paljon kuin normaalisti. Pidimme kuitenkin itsellemme takaportin avoinna: jos maali huuhtoutuisi heti seuraavana päivänä sateessa pois, maalaisimme sitten kuviot takaisin myrkkymaalilla, jotta kukkareitti oikeasti myös toteutuisi.
Olin kokeillut munatemperaa kerran aikaisemmin katumaalaukseen Arabian katufestivaaleilla, jolloin kirjoitimme sillä ihanan Elsa Töllin runonpätkiä katuun. Luulimme silloin, että maali lähtisi sateessa pois, mutta se jämähtikin paikalleen yllättävän lujasti ja hankasimme lopulta tekstejä itse irti kun pysyviin teoksiin ei ollut lupaa. Tästä syystä olin toiveikas, että ehkä munatempera pysyisi myös tällä kertaa kadussa hieman pidempään.
Valitsin kokeiltavaksi alla olevan reseptin.
Munatemperan resepti veteen:
1 osa kananmunaa
1 osa keitettyä pellavaöljyä (tähän voi vielä lisätä 1% kuiviketta kuivumista nopeuttamaan)
2 osaa vettä (voit myös lisätä pari tippaa ranskalaista tärpättiä)
Itse lisäsin vielä hieman liitujauhetta, kalaliimaa eli isinglassia ja sitten tietysti pigmenttijauhetta eri väreihin. Oikean määrän pigmenttijauhetta tietää vain kokeilemalla ja etsimällä haluamansa sävyn.
Ensin sekoitetaan pigmenttijauhe ja vesi ja annetaan seoksen seistä monta tuntia, mieluiten yön yli. Tämän jälkeen rikotaan kananmunat ja sekoitetaan hyvin. Sekoita kananmunat pellavaöljyyn, jälleen huolellisesti. Sekoita vesi-pigmenttiseos vielä huolellisesti ennen sen lisäämistä munaöljyseokseen ja yhdistä sitten kaikki. Maalia pitää sekoittaa myös maalauksen aikana, sillä pigmentit vajoavat helposti pohjalle.
Martinlaaksoon tein maalin ilman kalaliimaa ja laitoin vain vähän liitujauhetta. Maalatessa kuitenkin tuntui, että kohdat joissa oli paljon liitujauhetta toimivat asfaltilla paremmin kuin muuten melko vetinen maali. Niinpä Korsoon lisäsin seokseen paljon liitujauhetta ja pari tippaa kalaliimaa. Liitujauhoinen maali oli asfaltin maalaukseen ehdottomasti parempi: sen koostumus on paksumpi eli se peittää paremmin ja pigmentit tulevat kirkkaammin esiin asfaltista. Kalaliiman toimivuudesta on vaikea sanoa heti mitään, sen näkee vasta sitten jos Korson maalaukset pysyvät maassa paremmin kuin Martinlaaksossa – ja silloinkin kyse voi olla liitujauheen määrästä.
Maalasimme Martsariin paikallisia niittykukkia ja sinne löysivät tiensä ruiskaunokki, heinätähtimö, hiirenvirna, siperianunikko, voikukka, ketoneilikka, aitohunajakukka, ruusuruoho sekä nuokkukohokki. Korsoon puolestaan maalasimme syötäviä kukkia ja sieltä löytyvät kamomillasaunio, apila, maitohorsma sekä ruiskaunokki.
“Harvoin myöskään olemme saaneet yhtä spontaanin iloista palautetta maalauksistamme: ihmiset pysähtyivät jatkuvasti kertomaan miten hyvälle tuulelle he maalauksista tulivat.”
Munatemperalla oli miellyttävä maalata, mutta sen hitaan kuivumisen takia maalaukset pitää suunnitella hyvin yksinkertaisilla värialueilla, kun päällemaalaaminen ei onnistu kovin nopeasti. Ainakin Martinlaaksossa maalaukset olivat vielä kahden viikon päästä paikoillaan, joten aivan susi tämä kokeilu ei ollut. Harvoin myöskään olemme saaneet yhtä spontaanin iloista palautetta maalauksistamme: ihmiset pysähtyivät jatkuvasti kertomaan miten hyvälle tuulelle he maalauksista tulivat ja eräältä asukkaalta saimme jopa tippiä. Kiitos vielä Vantaan kaupungille tästä mahtavasta yhteistyöstä! Ei muuta kuin lisää tällaista ja jännityksellä odotamme minkälaisia sipulikukkia maalausten viereen keväällä nousee.
