Luonnonmukaiset materiaalit väliaikaisessa katutaiteessa

Vantaan ensimmäinen katutaidetriennaali Myyrmäessä

Istuimme tuottajamme Jennin kanssa tuijottamassa jälleen kerran yhtä valtavaa muovivuorta, joka oli parin vuoden aikana kertynyt varastoomme erilaisista projekteista. Jälkeen jättämämme muoviroskan määrä on musertava, vaikka kuinka yrittäisi hyödyntää jämämaaleja, jogurttipurkkeja ja likaisia pressuja. Maalit, joita ulkoseinissä käytetään, ovat muovipohjaisia, maalausalueet pitää suojata muovilla koska paperi kastuu ja pensseleitä pestessä voi kuulla, kuinka mikromuovi kasautuu kalojen suolistoon. Ei tämä näin voi jatkua loputtomiin, ei katutaiteessa tai missään muussakaan ammatissa. 

Ensimmäisen triennaalin teemoiksi valitsimme siksi luonnonmukaiset materiaalit sekä väliaikaisuuden katutaiteessa. Kaksi isoa teemaa, mutta toisaalta, kun roskavuoren takana tulevaisuudessa siintävät isot haasteet ilmastokriisin syventyessä, on hyvä olla kunnianhimoinen ratkaisujen etsimisessä. Ja ratkaisuja tarvitaan ihan joka elämän osa-alueella ja ammatissa. Pieniä ja suuria, yksilön ja yhteiskunnan tasolla.

“Luonnonmukaisilla materiaaleilla on julkisen tilan taiteessa ja suomalaisissa rantakallioissa vuosituhantinen historia ja siitä haluamme oppia. ”

Tarkoitus ei ole ratkaista ilmastokriisiä tämän triennaalin puitteissa tai edes katutaiteen haasteita kestävän kehityksen saralla. Haluamme kuitenkin ottaa omassa työssämme SAV Taidekollektiivissa haparoivia askeleita kohti edes osittain ympäristöystävällisempää työskentelyn tapaa, joka parhaimmillaan tuo katutaiteeseen uusia ja innostavia ulottuvuuksia. Luonnonmukaisilla materiaaleilla on julkisen tilan taiteessa ja suomalaisissa rantakallioissa vuosituhantinen historia ja siitä haluamme oppia. 

Ensimmäinen ajatuksemme virolaisen kollegamme Salme Kulmarin kanssa muutama vuosi takaperin oli järjestää punamultafestarit, joissa tehdään teoksia vain punamultamaaleilla. Miksi ei sellainenkin vielä joskus, mutta kun katutaidetriennaalin idea konkretisoitui Jessen ajatuksesta, oli luontevaa ottaa teemaksi hieman monipuolisemmat kokeilut mahdollistava rajaus. Tänä vuonna meillä on mukana mm. keramiikkaa, kuivattuja ja eläviä kasveja, fotokatalyyttisesti aktiivista maalia, projisointeja sekä munatemperakokeiluja. 

Halusimme pitää kaikkien teosten yhdistävänä tekijänä jonkinlaisen visuaalisen tuotoksen ja rajasimme siksi esimerkiksi katusirkuksen pois. Katutaiteella on kuitenkin luontevasti aina performatiivinen puolensa kun taiteilijan prosessi on nähtävissä livenä paikan päällä, joten tavallaan myös se hetkessä tapahtuva kohtaaminen on läsnä triennaalin ohjelmistossa. Kaikkia näitä erilaisia materiaaleja, kokeiluja sekä tekemisen tapoja tulemme käsittelemään täällä blogissa myös triennaalin jo päätyttyä.

Jo ennen triennaalia olemme tehneet omia pieniä testailujamme, sillä saimme Taikelta pienen apurahan luonnonmukaisten materiaalien testaamiseen katutaidekontekstissa. Teimme myös yhteistyötä Vantaan kaupungin kanssa, joka oli sattumalta saanut apurahan nopeisiin kokeiluihin. Löimme viisaat päät yhteen ja viime vuoden Talkoot-projektin hengessä yhdistimme katumaalauksen sekä kukkaistutukset. Tästä lisää omassa postauksessa.

Talkoot-projekti oli monessakin mielessä hauska prototyyppi uudenlaisesta tekemisestä, jossa yhdistimme yhteisöllistä puutarhasuunnittelua katutaiteeseen. Kolmessa kohteessa Vantaan Mikkolassa sekä Hakunilassa maalasimme seinämaalauksen ja yhteisöpuutarhurin ohjauksella suunnittelimme ja toteutimme yhdessä asukkaiden kanssa heidän toivomiaan istutuksia teoksen läheisyyteen. Koronapandemian kokoontumisrajoitusten takia yhteisöllinen osuus jäi projektissa laihaksi, mutta yhdessä kohteessa järjestetyt talkoot olivat kuitenkin väkirikas ja unohtumaton kokemus. Näissä talkoissa kaikenikäiset laittoivat kädet multaan ja pihalle istutettiin asukkaiden toivomia hedelmäpuita ja kukkaistutuksia. Halusimme projektin avulla lisätä rakennetun ympäristön biomassaa edes pienessä määrin ja jatkaa teoksia istutusten avulla myös pihan puolelle. Toivomme, että projekti saisi tulevaisuudessa jatkoa, sen verran ihanaa kasvien kanssa työskenteleminen oli!

Nyt olemme pyytäneet mukaan ihmisiä, jotka jo käyttävät työssään mahdollisimman luonnonmukaisia materiaaleja katutaiteen tekemiseen ja haluamme yhdessä heidän kanssaan kokeilla, ihmetellä ja oppia. Triennaali tarjoaa erilaiset puitteet kokeilemiselle, opettelulle sekä epäonnistumiselle verrattuna tilausteokseen, jossa asiakkaalla voi olla hyvinkin suuret odotukset lopputuloksesta ja etenkin sen kestävyydestä. Väliaikaisuus onkin katutaidetriennaalin toinen teema ja se kumpuaa Myyr Yorkin tämänhetkisestä rakennuskaaoksesta. 

Myyrmäen keskustaa rakennetaan kovalla vauhdilla tiiviimmäksi ja seuraavat vuodet tulevat olemaan rakennustyömaa-aidoista muodostuvaa muuttuvaa labyrinttia. Raksa-aidat ovat jo ahkerassa katutaidekäytössä, kun paikalliset graffititaiteilijat ovat ottaneet ne omakseen. Alueen suuret muutokset ja häviävät tilat tarjoavat kuitenkin mahdollisuuden myös muunlaiseen väliaikaiseen taiteeseen sekä rohkeaan kokeiluun. Väliaikaisuus tarkoittaa triennaalissa siis myös tilaisuutta kokeilla niitä luonnonmukaisia materiaaleja, koska emme tiedä vielä tarkalleen miten hyvin ne kestävät erilaisilla pinnoilla ja siksi niitä täytyy testata. Olemme pyytäneet tutkimustyöhömme apua niin arkeologian yliopistonlehtori Antti Lahelmalta kuin luonnonmaalitehtaaltakin, mutta oppiminen on vasta alussa. Tuotamme triennaalin myötä sekä pysyviä teoksia että katoavaa hetken huumaa ja olemme erittäin innoissamme näkemään, mitä upeat taiteilijamme ovat keksineet.

T. Triennaalin tuottajatiimi